Vastauksia omiin kysymyksiini, Osa 1

Ennen lähtöäni Kiinaan joulupukiksi, kävin edellisen pukin kanssa keskustelua sähköpostin välityksellä. Hän toki mukavana miehenä kirjoitti kuuluisat sanat “kysy mitä vaan?”. Ja minähän kysyin. 22 kysymystä yhteensä. Nyt vastaan itse omiin kysymyksiini, kun on enää viikko jäljellä.

1. Mitkä kolme asiaa vituttaa eniten?
Aika pahan heitin heti alkuun. Ehkä harmittaa se, että kommunikointi on niin vaikeaa, enkä oikein aina osaa lukea muista, että mitä ne miettii mistäkin asiasta. Sarkasmia, liioiteltuja tunteita ja oikeita tunteita tai mielentiloja on vaikea erottaa toisistaan.

Asiakkaita ei juuri enää ole, mutta silloin kun oli, niin se ärsytti, ettei muut työntekijät osallistu asiakkaiden viihdyttämiseen millään tavalla. Korkeintaan päinvastoin. Jos joku asiakas erehtyy astumaan lattialla olevan joulusukan päälle, niin hän joutuu kuuntelemaan Liu Kang Len huutoa aiheesta.

Johdon toiminta harmitti myös silloin, kun se oli aiheellista. Informaatio ei oikein liiku minun suuntaan, muuta kuin sitten, kun pitäisi jo olla. Kyllähän se tänäänkin on tapetilla, kun odotellaan tietoa siitä, että pääseekö huomenna käymään lähimmässä kaupungissa (ei päässyt). Tämä asia piti hoidella siten, että kysyimme assarin/tulkin kanssa suoraan isommalta johtajalta, joka todennäköisemmin on myönteinen ehdotusta kohtaan. Sama komentoketjun ohittaminen toimii valitettavan hyvin myös armeijassa. Ja varmaan kaikissa hierarkioissa.
Lisäksi välillä harmia aiheuttaa sähköjen ja internetin puute. Olisi sitten kokonaan poikki tai ei. Mennään tai ei mennä, mutta ei rampata. Koirien kohtelu, kuten fyysinen pahoinpitely ja ajoittainen “häkissä” pitäminen, aiheuttaa välillä ikäviä tunteita. Yleinen tekemisen laatu on myös aika heikkoa, joka näkyy vähän kaikessa. Tehdään vähän sinne päin.

Tiedätkö muuten miksi kiinalaisen autossa ei ole yhtään roskia matkustamossa? Voit varmaan arvata, että roskathan lentää aina ikkunasta pientareelle. Samoin täällä muutenkin heitellään tyhjät pullot pöpelikköön ihan näin asuinympäristössäkin.

2. Mitkä kolme asiaa ilahduttaa eniten?
Ympäristöasioista oikeastaan “ilahduttaa” se, että työkalut näyttäisivät olevan robusteja. Kokilla on yksi veitsi, jolla se leikkaa kaiken. Liesi toimii hiilellä tai puulla (ei sinänsä ekologista, mutta robustia). Harjat ovat bambua, joiden päässä on vähän jotain heinää. Lipputangot ovat bambusauvoja. Grillit ovat ties mitä viritelmiä. Roskia nostellaan rautalangasta taitelluilla pihdeillä. Tämän hyvä puoli on siinä, ettei kaiken (täällä ei minkään) tarvitse olla jotain helvetin viimesenpäällehifistelyä. Suomessa on aika tottunut siihen, että jokaiseen toimintoon tarvitsee omat spesiaalit vehkeensä. Ihan kuin ei voisi grillata (kerran vuodessa kun on kesä) ilman erikoisgrilliä ja muita lopputuloksen kannalta merkityksettömiä oheistuotteita.

20160513_153601
Tämä on harja. Tai oikeastaan luuta.
20160430_175425
Tämä on ravintolan grilli. 

Monesta muustakin asiasta puuttuu täällä sellainen turhanpäiväinen hifistely, mutta se on varmaan aika yleistä tällaisessa “maalaiselämässä”. Toisaalta täältä puuttuu myös kaikki “arjen design”, jota Suomessa on enemmän, kuin tavallinen tallaaja osaa edes huomata. Ja laatu. Se puuttuu myös. Täällä asiat ovat joko pragmaattisia tai kauniita. Ei missään tapauksessa molempia. Näiden yhdistäminen tuntuu funkkikseen tottuneelle suomalaiselle ehkä itsestään selvyydeltä, mutta eihän se sitä ole.

Täällä ei myöskään mietitä, että miten johdot tai putket saisi rakennuksessa vedettyä esteettisesti. Täällä mietitään, että miten ne saisi vedettyä kätevästi. Ja joskus ei edes mietitä, mutta vedetään silti. Jos joku elättelee kuvitelmia siitä, että jotain kiinnostaisi täällä Feng Shui, niin kannattaa herätä todellisuuteen.

Uusi tulkki/assistentti on ilahduttanut kovasti. Hän on nuori ja mukava ihminen, joka aika tuoreeltaan valmistunut ja, jota oikeasti kiinnostaa oman työtehtävänsä tekeminen. Ei tulkkini siis puhu englantia mitenkään hyvin (erityisesti jos otetaan huomioon hänen opiskelleen englantia “yliopistossa” pääaineenaan), mutta olosuhteet huomioon ottaen suorastaan erinomaisesti. Hän antoi minulla lahjaksi ennen lähtemistäni Ling Zhi (jap. reishi) -sieniä, joita hänen perheensä kasvattaa tai ainakin joskus kasvatti. Ilman uutta tulkkia olisi elämä ollut paljon tylsempää ja vaikeampaa. Täällä on ollut vähän sellainen kulttuuri, että pukille ei aina kerrota ihan kaikkea ja selän takana keskustellaan. Nykyinen tulkki osaa ainakin hoitaa hommansa sen verran tahdikkaasti, että minua ei häiritse. Yleensä kuulen häneltä, että mitä ihmiset juttelevat ja millainen prosessi on kyseessä. Hänen kanssaan voin myös keskustella ja päivitellä. Se on psyykkeelle aika tärkeää.

 

20160515_153113
Tulkki on kuvassa täysin tunnistamattoman näköinen, vaikkakin tässä hyvin stereotyyppisesti kiinalaisen oloinen. 

Oma yksityisyys ja rauha on myös ollut suuri plussa. Saan olla omassa huoneistossa aika rauhassa eikä tänne kukaan ole suuremmin tunkenut. Mitä nyt muutamia hassuja sattumuksia, joista olen kirjoitellut. On mukavaa saada nukkua rauhassa ja paljon. Eikä huomisesta tarvitse stressata, koska ei edes itse tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Helppous on ilahduttanut. Kaikki tarjotaan aika valmiina. Samalla toisaalta tästä poikkeaminen oman halun mukaan on tehty aika vaikeaksi.
Mikäs tässä, kun saa kävellä luonnossa, lueskella ja kirjoitella omassa rauhassa. Niin, ja palkka juoksee suoraan säästöön, kun elämiseen ei rahaa juurikaan kulu.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
No filter, niin sanotusti. Joen rannasta.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tällanen porukka liikkeellä yleensä kanssani. Paitsi silloin kun naapurin kanat on ulkona ja meikäläisten koirat käy apajilla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Vilvoittelua. Onneksi luontoa tosiaan kunnioitetaan.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Mmm… Sitten herkutellaan kaatopaikalla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Herkullinen maissintähkä löytyi!
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Välillä vastaan tulee kaikenlaista kulkijaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nuoret veijarit maastoutuvat aika hyvin. Harmi, että alueella on paljon punkkeja ja borrelioosia sekä puutiaisaivokuumetta. Assistenttini kertoi tästä hauskasti: hän aloitti kysymällä, että tiesinkö, että talossa on välillä sisällä pieniä ötököitä, joiden puremaan voi kuolla. Sitten hän kertoi, että kotikylässään oli sienimetsäläisiä useampi kuollut jokunen vuosi takaperin näihin ötököihin. Olin hetken, että mitä!? Sitten tajusin, että varmaan puhutaan punkeista. Kuvien ja käännösten jälkeen asia varmistui, että niistä oli kyse. Pennuilla on välillä korvissa punkkeja, mutta en ole lähtenyt poistelemaan, kun ei ole välineitä. Paikalliset poistavat polttamalla, jos tarttuu. Yritin selittää, että ehkä ei kannata, mutta eipä minua kauheasti tällaisissa asioissa uskota.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Keväisin metsät ovat täynnä tällaista kasvustoa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Täällä ei nämä kukat kasva ihan yhtä tiheästi kuin muualla.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Sellaisia epeleitä. Tämä kenellä on “sukat jalassa” annettiin naapureille, mutta tulee toki aina takaisin sisarusten ja vanhempien luokse. Sitten päivittäin omistaja tulee kepin kanssa hakemaan sen takaisin. Muut koirat osaavat jo lähteä lipettiin kun se 150 senttinen viljelijä mamma vaappuu tuohon pihapiiriin.
P5071179.JPG
Kuuma päivä ja kylmä juoma. Sulaneen lumiveistoksen päällä.
Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s